MarjaHeinonen3

Kevättulvia odotellessa - Talvivaaran lyhyt oppimäärä

Viime viikot olen pyörinyt kahden kaivoshankkeen välimaastossa. Ensisijainen kiinnostuksen kohteeni on ollut Kuusamon kultakaivoshanke, mutta sitä varten lisätietoja kerätessäni olen viisastunut paljon myös Talvivaarasta. Tällä kertaa tieto on aika lailla lisännyt tuskaa.

Aloitetaan hyvillä uutisilla. Englantilaisen sijoittajan mukaantulo Talvivaaraan on ensimmäinen hyvä uutinen aikoihin. Raadollisesti ajatellen vahinko on jo tapahtunut ympäristön suhteen ja nyt voidaan kaivoksella paikata Suomen kansantaloutta, jos asiat hoidetaan hyvin. Maailman viidenneksi suuremman nikkeliesiintymän hyödyntäminen takaa työtä parhaimmillaan vuosikymmeniksi 1000 työntekijälle suoraan ja 500 alihankkijalle välillisesti.

Kohtuullisen hyvä uutinen on sekin, että Suomen valtio lienee ympäristöasioiden hoidon takuumiehenä jatkossa 15 prosentin omistusosuudellaan.

Sitten niihin huonoihin uutisiin. Lasku ympäristöasioiden huonosta hoidosta ja valvonnan pettämisestä lankeaa Suomen kansalle. Nopealla laskutoimituksella aiemmin Talvivaaralle luvatut 100 miljoonaa ja lisäbudjetissa myönnetyt 97 miljoonaa euroa tekevät jo lähes 200 miljoonaa. Eikä siinä varmaankaan ole lopullinen luku. Valitettavasti. 

Elinkeinoministeri  Jan Vapaavuori (kok) on useaan otteeseen julkisuudessa kauhistellut sitä, miten Talvivaaran ympäristöasiat ovat olleet enemmän rempallaan kuin osattiin aavistaa. Hänen mukaansa nimenomaan ympäristöasioiden huono hoito on johtanut siihen, että valtio on joutunut käyttämään kaivokseen rahaa ennalta arvioitua enemmän. Niinpä.

Kaikista huonoin uutinen on se, että ympäristövahingot Talvivaarassa eivät ole välttämättä tässä.  Surullisen kuuluisat kaivoksen vesialtaat ovat jo nyt ääriään myöten täynnä ja valtavien lumimassojen sulaminen on vasta alkanut kevätauringon myötä. Todennäköisyys tulvapatojen murtumiselle on suuri.

Vaikka ne kestäisivät eli joku tarjolla olevista pelastuskeinoista tepsisi (hankittaisiin uusia vesien puhdistuslaitteita, kaivos saisi haluamansa lisäjuoksutusluvan päästää vettä pois kaivokselta tai jos purkuputki Nuasjärveen saadaan tehtyä),  ongelmat eivät ole ohitse.  

Vaikka elinkeinoministeri Vapaavuorikin muistuttaa, että kysymys on vesialtaissa puhdistetusta vedestä eikä puhdistamattomasta kuten kipsisakka-altaiden tuhoisissa vuodoissa, on asiantuntijoita, joiden mukaan nämäkin vedet ovat pitkän seisottamisajan kuluessa jo osittain saastuneet. Nuasjärvestä pyydetyn kalan menekin takaamiseksi purkuputken rakentamisen jälkeen Talvivaaran konkurssipesä on ehdottanut, että järven kalaa markkinoitaisiin jatkossa "Oulujärven vesistön kalana".  Jos vedet ovat puhtaita, miksi moinen olisi tarpeen?

Kaivostoiminnan sääntely on hyvä tässä vaiheessa ottaa suurennuslasin alle. Sen kannattavuuden ja vaikutusten arviointi on niin monimutkaista, että asian jättäminen kuntien vastuulle on  vastuuntunnotonta. Kestävien ratkaisujen aikaansaamiseksi tarvittaisiin valtakunnallinen puolueeton taho.

Nostatukseksi loppuun vielä yksi hyvä uutinen. Talvivaara on karmealla tavalla osoittanut sen, mitä voi tapahtua. Sen jäljiltä kansalaiset ovat varmasti valveutuneempia ja muita kaivoshankkeita katsotaan paljon kriittisemmällä silmällä. Myöskään kuntien poliittiset päättäjät eivät ehkä uskalla yhtä päättömästi ajaa kaivoshankkeita eteenpäin, vaan asioita punnitaan niiden vaatimalla hartaudella.

Talvivaara on jättänyt jälkensä suomalaisten kollektiiviseen tajuntaan.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

"Oulujärven vesistön kalana".

Tuollainen markkinointi ei ole hyväksi Oulun alueen kalastukselle eikä ammattikalastajille.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Oudointa koko kuviossa on se, että emoyhtiö Talvivaara jatkaa "muina miehinä" ja siinä Pekka Perä yrittää edelleen sanella lähitulevaisuuden askeleita...

Itse näkisin Talvivaaran hallitun alasajon parhaana ratkaisuna, jonka jälkeen biosellutehdas Talvivaaran teollisuuskentälle. Bioliuotus ei yksinkertaisesti toimi Pohjolan oloissa; sen tuo prototyyppi ainakin on osoittanut.

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/169949-talv...

Pekka Perälle kiitos miljardi-investoinnista; se on Kainuussa saavutettu etu; nyt pitäisi alkaa alasajo, joka sekin työllistää...En usko, että tuo investointiyhtiökään saa hommaa pyörimään ilman saastumista ja jatkuvia veroeuroja.

Juha Mentu

Liki neljänkymmenenen vuoden ympäristö- ja prosessimikrobiologin kokemuksella haluaisin, kaikkien bioteknikkojen tavoin, tietää enemmän Talvivaaran bioliuotusprosessista: sen mikrobiologisesta seurannasta sekä kasvuolosuhteiden säädöistä ja kontrollista. Kyseessä on vaativa biotekninen tuotanto, joka edellyttää vähintään vastaavia valmiuksia kuin esim. panimoilla ja meijereissä (joskin säädettäviä parametreja on enemmän). Toivoisin todella, että kaivosyhtiö/konkurssipesä/uusi omistaja avautuisi nykyistä enemmän myös näistä asioista. Kaivoksen tulevaisuus riippuu täysin siitä, saadaanko bioliuotusprosessia pidettyä yllä.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Talvivaaran sulfaattiuodon nostaminen keskeiseksi ongelmaksi paitsi pilaa käsityksen kaivosteollisuuden tasosta Suomessa, johtaa selvästi kansaa harhaan. Ydin on, että Pekka Perästä on tehty roisto, koska syyllinen pitää olla, ja sen pitää olla joku, ei jokin.

Talvivaaran sulfaattivesien valuminen vesistöjärjestelmään ei ole mitenkään kummallista tai tavatonta, vaikka onkin ikävä tapahtuma. Etelä-pohjanmaalla valuu vesitöön vastaava määrä sulfaattivesiä, kuin Talvivaaran "katastrofissa", keskimäärin joka kukukausi, vuodet läpeensä. Mutta siitä ei kukaan piittaa sen enempää mediumeissa kuin politiikassakaan, koska sille ei voi esittä yyhtä, vihattavaa, konnaa.

Tavivaaran perusongelma ei ollut boiliuotus, vaan se, että kaivos ei saanut myydä tuottamiaan arvometalleja, jos niitä ei ollut mainittu kaivannaisluvassa. Äärimmäsen hölmö tilanne, joka olisi voitu korjata.

Miksi sitä sitten ei korjattu?

Todennäköisin syy on, että Peka Perä alkoi rikastua yksin, eikä hän muolinut mukaan kaivostoimintaansa kotimaan HV-verkoston jäseniä.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Jouko, Talvivaaran perusongelma ón bioliuotus. Se toimisi (ehkä) jossain Afrikassa, jossa haihdunta on runsasta, tai laboratorio-oloissa. Australian kokeilut jätettiin kesken "vesiongelmien" takia. Kokeilu Pohjolan avotaivaamme alla on jatkunut aivan riittävästi..Näyttöä on saatu.

Pekka Perästä ei ole tehty roisto vaan miehen alkupuheet ("suljettu kierto", "ei päästöjä") tahtovat vaan olla liian hyvässä muistissa. Kun siihen liittyi vielä aimo annos tylyä ylimielisyyttä asiallistakin kritiikkiä kohtaan, ollaan siinä missä ollaan: saatiin mitä tilattiin.

Käyttäjän JariNatunen kuva
Jari Natunen

Valtion hallitseman yhtiön puolelta uhkailut patojen murtumisella ovat laiton uhkaus. Lisäksi se on kaupallinen valinta pyrittäessä tyhjentämään louhosta pikavoittoa tavoittelevalle sijoittalle. Kaivoksen johtaja Pertti Pekkala totesi AVIn katselmuksessa Vuokatissa 24.2.2014, että vesille olisi varastotilaa louhoksessa 1.5-2 vuodeksi, jos sitä päätetään käyttää, tämä on YLE Kainuun nauhalla. Tieto louhoksen 11 miljoonan kuution kapsiteetista löytyy myös avi.fi lupa-palvelusta louhoksen korotuspadon lupahakemuksesta. Tulva siis uhkaa vain jos louhosta ei käytetä vesivarastona. Pekkala kertoimyös, että n 2 vuoden aikana on mahdollista rakentaa oikea vedenpuhdistus

Talvivaaran "puhdistetut vedet"(Vapaavuori), tai "puhdistetut jätevedet" ovat propagandaa, AVIlla on myös neutraalimpi termi "käsitellyt jätevedet". Vesi ylittää ympäristölle haitallisia tasoja kymmenillä tai sadoilla kerroilla. Talousveden sulfaattinormi on 0.25 mg/L, kun avin sivulla näkyvässä hakemuksessa sulfaatin rajan´ksi ehdotetaan 4 tai 6 grammaa/litra. Tämän puhdistetun vedenjuomisesta seuraisi välittömästi vatsaoireita ja THLn mukaan erityisesti lapsille hermostovaurioita johtuen korkeasta mangaanipitoisuudesta

Toimituksen poiminnat