MarjaHeinonen3

Saksalaiset(kaan) eivät luota tulevaisuuteen

  • Saksalaista eliittiä pohtimassa Berliinissä Saksan pakolaistilannetta.
    Saksalaista eliittiä pohtimassa Berliinissä Saksan pakolaistilannetta.
  • Deutsche Bankin ja Frankfurter Allgemeine Zeitungin yhteisseminaarissa Kastellen Saksaa vuonna 2025
    Deutsche Bankin ja Frankfurter Allgemeine Zeitungin yhteisseminaarissa Kastellen Saksaa vuonna 2025
  •  Saksalaiset(kaan) eivät  luota tulevaisuuteen

Saksalaisten luottamus tulevaisuuteen on viimeisten 12 kuukauden aikana romahtanut, vaikka tyytyväisyys oman elämän taloudellisen puolen kehitykseen on yhä luja.  Eniten huolta aiheuttavat pakolaisvirta, terrorismihyökkäysten yleisyys, kansainväliset kriisit sekä Saksan sisäinen turvallisuus.  

Notkahdus luottamuksessa tapahtui vuoden 2015 kesän lopussa, kun suuret pakolaisvirrat lähtivät toden teolla vyörymään.

Nämä ja paljon muuta opin, kun istuin syyskuun lopussa uteliaana kutsuvieraana Berliinissä kymmenien saksalaisten talouselämän, politiikan, taiteen ja journalismin edustajien joukossa keskustelemassa Saksan tulevaisuudesta. Katse oli vuodessa 2025 ja keskustelun ytimessä maahanmuuttokeskustelu.  

Deutsche Bankin ajatushautomon ja laatulehti Frankfurter Allgemeine Zeitungin järjestämän seminaarin ytimessä on joka vuosi päivänpolttava kysymys.  Tänä vuonna se oli pakolaiset ja maahanmuutto.

Saksassa ollaan pakolaiskysymykseen liittyen hyvin  huolissaan oikeistopopulististen puolueiden ja liikkeiden saamasta jalansijasta.  Tyytymättömyys erityisesti valtapuolueiden tapaan ja kykyyn hoitaa pakolaiskysymystä on nostanut  äärioikeistolaisen AfD -puolueen kannatusta. Enemmistö saksalaisista on sitä mieltä, että mikään puolue ei kykene tarjoamaan  toimivaa konseptia pakolaiskysymyksen ratkaisuksi.  Alternativ für Deutschland (Vaihtoehto Saksalle) on tullut täyttäämän tätä tyytymättömyyden mustaa aukkoa.

AfD mm. vastustaa maahanmuuttoa, homoavioliittoja eikä usko ihmisen tekojen vaikuttavan ilmastonmuutokseen.  Kokonaisuutena se on vielä kovin kaukana esimerkiksi suomalaisesta uusnatsijärjestö Suomen Vastarintaliikkeestä, mutta silläkin on kytköksensä ääriajatteluun.

Tyytymättömyys minkä tahansa maan johdon nykyiseen tapaan hoitaa asioita ruokkii luonnollisesti vaihtoehtojen etsintää. Vaihtoehtojen kohdalla ei kuitenkaan usein pohdita niiden esittäjien kykyä toteuttaa ajatuksensa ja viedä läpi muutokset. Pohtimatta jää usein myös se, mihin eri vaihtoehtojen toteutuminen johtaa. 

 

Utopia yksimielisestä Euroopasta

 

Deutsche Bankiin seminaarissa ajattelun avuksi oli rakennettu kaksi skenaariota siitä, miten Saksa on hoitanut pakolaiskriisin vuoteen 2025 mennessä.  Vuosiluku tuntuu kaukaiselta, mutta todellisuudessa siihen on aikaa vain kymmenen vuotta.

Positiivinen tulevaisuudenkuva lähtee liikkeelle siitä, miten saksalaiset heräävät oikeistopopulististen puolueiden kasvuun ja alkavat vastareaktiona tukea johdonmukaista maahanmuuttopolitiikkaa.

Maan hallitus tekee vuonna  2018 toisen integraatiopaketin, jossa mm. taataan jokaiselle pakolaiselle päätös oleskeluluvasta kuuden viikon kuluessa. Seuraavien kuuden viikon aikana hänelle löytyy myös joko työ- tai opiskelupaikka.  Nopea integrointi yhteiskuntaan hälventää saksalaisten kauhukuvia  pakolaisista nopeasti ja asenteet muuttuvat myönteisemmiksi. 

Brittien Brexit on puolestaan herättänyt EU:n entistä tiiviimpään yhteistyöhön ja jäsenvaltiot kykenevät entistä helpommin sopimaan yhteisestä pakolaispolitiikasta.

Vuonna 2020 Saksan hallitus laatii Kanadan mallin mukaisen pisteytyssysteemin maahanmuuttajillle. Taloudellista apua tarvitsevat ja Saksassa tarvittavaa osaamista sinne tuovat ihmiset ovat tervetulleita. Humanitaarista apua tarvitsevat ovat pisteytyksen ulkopuolella ja he saavat turvapaikan aina. Skenaarion mukaan kokonaisuudessaan pakolaisvirta  Lähi-idästä on vähentynyt, koska taistelut Irakissa ja Syyriassa on saatu päätökseen vuonna 2024.

 

Dystopia ghettojen Saksasta

 

Kauhuskenaariossa kehityskulut näyttävät kovin toisenlaisilta.  Saksa on vuonna 2025 jakaantunut maa. Markkinat ovat sulkeutuneet ja rajoitukset määrittävät ihmisten olemista ja tekemistä. Vuosina 2016 ja 2017 pakolaispolitiikka epäonnistuu surkeasti. Pahiten mennään metsään maahanmuuttajien rekisteröinnissä. Tuloksena Saksaan syntyy kaoottinen tilanne, jossa tuhansien pakolaisten asuinpaikka on tuntematon.

Oikeistopopulistien menestyksen myötä pakolaispolitiikka muuttuu entistä rajoittavammaksi. Vuoden 2018 alusta hallitus määrittää 50 000 pakolaisen vuosikiintiön.  Koska pakolaisstatuksen saaminen kestää vuoden, Saksaan syntyy koko ajan lisää ghettoja.

Brexitin seurauksena koko Euroopan talous on hidastunut. EU:n vastainen mieliala kasvaa ja loppujen lopuksi se johtaa ihmisten vapaan liikumisen rajoittamiseen rajusti. Vuonna 2020 hallitus ottaa käyttöön USA:n mallin mukaisen “Green Card” -menettelyn, jolla se toivoo houkuttelevansa ulkomaalaisia huippuosaajia maahan.  Kuitenkin vaikutus on päinvastainen. Saksaa ei pidetä enää houkuttelevana maana ja yhä useampi yritys siirtää tuotantonsa kokonaan ulkomaille. 

Vuonna 2020 maailmanlaajuinen lama kärjistää konfliktia: hinnat ja työttömyys nousevat, julkista sektoria joudutaan leikkaamaan. Vuonna 2022 nousee valtaan oikeistopopulistinen koalitio. Joissain kaupungeissa otetaan julkisen liikenteen busseissa ja raitiotievaunuissa käyttöön erilliset osastot eri väestöryhmille häiriöiden välttämiseksi. Jo vuosien ajan on ollut käytössä erilliset osastot naisille. 

Kauhuskenaariossa Saksa ei ole vuonna 2025 enää paratiisi, vaan vihan värittämä maa, josta muuttaa pois enemmän ihmisiä kuin sinne tulee. 

 

Tunteellista ja epämoraalista keskustelua

 

Kumpikaan skenaario ei varmasti toteudu sellaisenaan. Skenaariot eivät anna suoraan vastauksia siihen, millainen tulevaisuus on. Mutta ne auttavat meitä ajattelemaan ja ymmärtämään asioiden syy-seuraussuhteita. Niitä, joita on kovin vaikea ajatella etukäteen. 

Pitkä maahanmuuttohistoria on opettanut saksalaisille sen, että maahanmuuttajien integrointi yhteiskuntaa ei suju vaikeuksitta.  Deutsche Bankin seminaarissa puhunut historioitsija Andreas Rödder muistutti, että Yhdysvalloissa on ollut siirtolaisuutta jo 400 vuotta ja edelleen siellä on ongelmia. 

"Olisi epärealistista olettaa, että pakolaisten aikaansaamasta maahanmuutosta selvittäisiin ilman ongelmia täälläkään tai missään", hän totesi omassa puheenvuorossaan.  

Rödder myös totesi, että ei ole olemassa yhtä oikeata ratkaisua. Ainoa tapa päästä maaliin on käydä jatkuvaa  keskustelua, tehdä valintoja ja hyväksyä, että mikään niistä ei ole täydellinen. 

Tällä hetkellä enemmistö saksalaisista on sitä mieltä, että onnistunut integrointi vaatii ennen kaikkea kielen oppimista ja saksalaisen yhteiskunnan perusasioiden hyväksymistä.  Tärkeitä tässä ovat naisten ja miesten tasa-arvo, maahanmuuttajan halu kouluttaa itseään ja valmius jäädä asumaan Saksassa. 

Rödder myös ravisteli yleisöä sanomalla, että saksalainen pakolaiskeskustelu on muuttunut tunteelliseki ja epämoraaliseksi. Miten on suomalaisen keskustelun laita?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kyllä minäkin olen saksalaisista lehdistä saanut sen kuvan, että useampi saksalainen lähinnä pelkää oman kulttuurinsa ja saksalaisen jämptin elämänmuodon jo liikaa kärsivän näin suurista pakolaisten määristä...

Jo noin kymmenen vuotta sitten hampurilaiset ystävämme olivat kovin huolissaan oman viihtyisän rivitaloyhteisönsä puolesta. Levottomuus oli silmin havaittavaa, vaikka hekin olivat hyvin toimeen tulevana insinööripariskuntana varsin järkevän oloisia ihmisiä. Mitä kokevatkaan tänään baijerilaiset, joilla oma identiteetti on super vahvaa ja kyläkohtaista saksalaisuutta?

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

"Eniten huolta aiheuttavat pakolaisvirta, terrorismihyökkäysten yleisyys, kansainväliset kriisit sekä Saksan sisäinen turvallisuus." - Nämä eivät ole vain Saksan ongelmia, mutta unioni on ne itse generoinut.
---
Pyrkimys samankaltaistaa unionin jäsenmaita ja pakottaa ne toisaalta samaan alati kiinteytyvään kohtalonyhteyteen eivät kumpikaan ole sitä, mitä kansat haluavat, vaan mitä euroideologit haluavat. Pakko, uhka, kiristys ja lahjonta ovat huonoja pedagogeja myös EU-jäsenten koulutuksessa.

EU:n kyky kuunnella ja hyväksyä erilaisuutta, saattaa olla tärkeämpi kuin tähän asti on luultu, jos halutaan, että "primääristi rauhanunioni" myös säilyttää päätehtävänsä. Muuten tyytymättömyyden määrä voi kasvaa mittoihin, joita ei ole edes skenaarioissa otettu huomioon.
http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/634705/Kansa...

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Sakemanni loi sotkun, joka vain mutkistuu matkan aikana. Kauniit sanat eivät riitä peittämään tulevaa pahaa, eikä saksalaisilla enää riitä rahaa jokaista vuotoa tukkimaan. Mutta vielä saa odottaa ja onnitella, että kestihän sitä hyvää aikansa. Kun alkaa plörinäks menemään, niin joki ei enää virtaa luonnollisen tyyliinsä, vaan sitä kaikkea on ihmiskäsi sorkkinut liikaa. Ei ihminen koskaan onnistu, jos ei voi devalvoida tai ehkä vaikka rationalisoida asioita oman itsensä vuoksi. Kaikkea ei voi tehdä kaikkien parhaaksi, on myös minun kotimaani, kieleni ja kulttuurini. Ennen oli SE oma valuuttakin. EU on susi, ollut jo syntyessään, mutta kun ihminen ei opi historiastaan mitään. Kommunismi ei kestänyt, tämä EU sitten kapitalismin vastine, tyyliltään samaa komentotaloutta. Moskova määräsi tahdin siinä toisessa, tässä nykyisessä Bryssel kertoo kurkun käyryydenkin mitat.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Mitä vähemmän eroja sitä yhtenäisempää. Euroopan yhdistämistä on yritetty miljoonat kerrat aina onnistumasta, Euroopps on liian monikulttuurinen ja hajanainen, monella ei ole muutayhteistä kuin että asutaan Euroopassa. Unioni ehkä voisi toimia jos siitä lähdettäisiin kehittämään monokulttuurista esimerkiksi suodimalla englantia äidinkielenään puhuvia ja sorsimalla suomea äidinkielenään puhumalla. Omalta osaltaan yhtenäistämis toimet aiheuttaisivat vastustusta, radikalisoitumista ja mellakointia. Euroopan monokulttuuristamista voidaan siis verrata jopa Suomen sortokausiin jolloin tsaari yritti venäläistää Suomen. Mutta mitä väliä meidän Suomella oikeastaan on Unionille, loppujen lopuksi Suomi on vain Euroopan-Unionin muuttotappiokunta ja perähikilä ihmisten muuttaessa maalta kaupunkeihin kaupungistumisen yhä kiihtyessä, tulevaisuudessa Suomelle käy kuin vaikka Akaalle, Kajaanille, Kuusamomle ja Kemille ihmisten pakkautuessa asumaan Euroopan suurimpiin metropoleihin. Yhtenäinen Eurooppa pysyy lienee utopiana.

Toimituksen poiminnat