MarjaHeinonen3

Turpa kiinni! Minä olen pomo!

  • Löytyykö suomalaisista kykyä puhaltaa yhteen hiileen, kun on kuumat paikat?
    Löytyykö suomalaisista kykyä puhaltaa yhteen hiileen, kun on kuumat paikat?

Suomalainen johtamiskulttuuri ei suosi johtajaa, joka kuuntelee ja keskustelee. Silmien ja korvien sulkeminen on kuitenkin tuhoisaa niin yrityksille kuin poliittiselle johdolle. Suomalainen johtamiskulttuuri joutuu happotestiin lähiviikkoina, kun hallitusneuvottelut lähtevät aidosti käyntiin. Eduskuntaryhmät jättävät näillä hetkillä vastaukset hallitustunnustelija Antti Rinteen kysymyksiin. Näistä sdp poimii puolueet, joiden kanssa aletaan tosissaan keskustella hallituksen muodostamisesta. Kohta testataan kunnolla, miten aitoa kuuntelu ja keskustelu on poliittisessa johdossamme.Mm. tasavallan presidentti Sauli Niinistö on kehottanut puolueita vaalitaistelun räyhäämisen ja omaan napaan tuijottamisen jälkeen siirtämään katseen yhteiseen maaliin. Onneksi Suomella on historiassaan perinteitä myös tästä.​

Hyväksytystä ja syvään juurtuneesta, mutta kohtalokkaasta, laput silmillä toimimisesta on paljon esimerkkejä yritysmaailmasta. Heti tulee mieleen varsin räikeitäkin tapauksia. Alkuvuodesta Esperi Caren hoivakodin pääomistaja vuodatti Uudessa Suomessa, miten vanhustenhoidon ongelmista ei tiedetty mitään ennen kuin asia lävähti julkiseksi. (Entinen) kansallinen ylpeytemme Nokia mureni vuosia sitten kuin kuivunut savi, kun sen sisällä ei uskallettu enää kertoa yrityksen epäkohdista ja vääristä kehityspoluista johtoon päin. 

Toki suomalaiset eivät ole ainoita johtajia tai poliitikkoja yksisilmäisyyden suossa. Maailmalta löytyy suunnattomia vahinkoja synnyttäneitä johdon silmänsulkuja.  Exxon Valdez on yksi pahimmista. Historian suurimpiin lukeutuvan öljykatastrofin alullepannut öljynporauslautta oli vailla tarvittavaa huoltoa ja sillä työskenneltiin vaarallisesti turvasäännöistä piittaamatta. Deepwater Horizon -lautan työntekijöillä teetetty salainen raportti kertoo työntekijöiden pelänneen kostotoimia, jos he raportoivat väärinkäytöksistä. Yrityksen johdon luoman puhumattomuuden ilmapiirin tuloksena syntyi maailmanhistorian suurin öljykatastrofi ja yritys päätyi valtaviin talous- ja imagovaikeuksiin.

Mutta palataanpa Nokian kautta Suomeen. Annu Palmu, entinen Nokia Mobile Phonesin lakiasiainjohtaja, kirjoitti jo 10 vuotta sitten kirjan “Nokia-vuodet”, jossa hän halusi herättää suomalaiset esimiehet ja johtajat ymmärtämään, mitkä ovat ne asiat, joiden suhteen pitäisi olla valppaina. “Jotta johtajat eivät kadottaisi ymmärrystä siitä, että organisaatiot muodostuvat ihmisistä ja kuinka liian pitkälle viety tehokkuusjohtaminen tuhoaa ihmisyyden ja inhimillisyyden toiminnasta”, hän kirjoitti Facebook-tekstissään Esperi Caren jälkimainingeissa. Palmu puhuu pelon kulttuurista. Ajatukset voi siirtää yritysmaailmasta myös politiikkaan.

Entä jos johtajat olisivat nähneet asiat toisin toisin? Tai ylipäätään nähneet tai kuulleet? Uskoneet, että työntekijä tai neuvottelukumppani, joka vaivautuu olemaan johtajan kanssa eri mieltä tai tuo ikäviä asioita esille on todennäköisesti kiinnostunut asiasta. Välinpitämättömyys on paljon pahempaa. No, onneksi politiikassa välinpitämättömyys on pienempi uhka kuin yritysmaailmassa.

Työntekijällä tai neuvottelukumppanilla voi olla myös tuore näkökulma, jota johtaja ei ole aiemmin ajatellut.  Johtajan näkemys on ehkä pohjautunut tietämättömyyteen tai pahemmassa tapauksessa jääräpäisyyteen. Ehkä johtajalla on jopa illuusio siitä, että vaihtoehtojen sivuuttaminen on oikea ja jämäkkä tapa johtaa. Tämä viimeinen sudenkuoppa on varmasti uhkana parhaillaan käynnistyvässä poliittisessa hallitusdebatissa. 

Vastahankaviestinnästä apua haasteisiin

Vastahankaviestintä on keksimäni hauska ja käyttökelpoinen sana, jonka ytimessä on hankalien tilanteiden ratkaiseminen. Sen sijaan, että tuskastuttaisiin erilaisiin mielipiteisiin ja vastarannankiiskiin, tilanteista otetaan ilo tai ainakin hyöty irti. Yhteistä vastahankaisille viestintätilanteille on se, että kukaan ei niitä odota tai toivo. Paradoksaalisesti meidän pitäisi kuitenkin suorastaan hakeutua niihin. Fysiikan peruslakien mukaisesti tarvitaan kitkaa, että esineet voivat liikkua. Kitkaa tarvitaan myös siihen, että asiat sujuvat eteenpäin. Tämä totuus pätee niin ihmissuhteissa, yrityksissä kuin politiikassakin.

Ihmisten välisen vastahankaviestinnän ytimessä on osapuolten välinen kuilu, joka pitäisi ylittää tavalla tai toisella. Usein puuttuu yhteinen ymmärrys, jonka hahmottaminen voi auttaa eteenpäin. Se ei tarkoita välttämättä samaa mieltä olemista, vaan sitä, että ymmärretään, mistä toisen ajatukset ja reaktiot kumpuavat.

Ikävien ja vastakkaisten uutisten kohdalla ensimmäinen, luonnollinen reaktio on torjunta. Mutta asioiden kieltäminen ei johda hyvään tulokseen. Johtajillehan maksetaan vaikeiden asioiden ratkomisesta. Siksi heiltä voi edellyttää taitoja luotsata organisaatiota - ja Suomea -  rakentavasti eteenpäin.

Hyvän johtamisen ytimessä on Palmunkin esille nostama tekemisen kulttuuri, jossa ihmiset nähdään ihmisinä ja josta puuttuu pelko. Jos se on liian suuri muutos kerralla tehtäväksi, tässä muutama käytännön vihje, jolla johtaja voi ottaa haparoivia askelia hyvää vastahankaviestintää kohti.

Johtajan on syytä ensin katsoa peiliin ja syvälle omiin silmiinsä. Kaikki ei aina ehkä ole ihan sitä, miltä se johtajasta näyttää.  Mieli saattaa pudota ansoihin, jos ei ole varuillaan. Psykologia ja aivotutkimus ovat osoittaneen, että esimerkiksi hyödyn tai tappion kokeminen on myös suhteellista. Esimerkiksi ero 100 ja 200 euron välillä on suurempi kuin 900 ja 1000 euron. Tappiot myös koetaan aina suurempina kuin voitot. Sen myötä myös tappion välttäminen on voimakkaampaa kuin voiton tavoittelu. 

Tutkimukset ovat osoittaneet myös sen,että johtajan ei kannata sivuuttaa tunteita. Sen paremmin omiaan kuin toisten. Ne kertovat aina jotain ja ruokkivat toimintaa johonkin suuntaan.  Suuri ongelma johtajilla on siinä, että he eivät tiedä, mitkä tunteita he tuntevat. 

Vastahankatilanteissa negatiiviset tunteet korostuvat. Usein siihen mittaan, että ne tuntuvat fyysisinä reaktioina kehossa. Pulssi kiihtyy, hengitys muuttuu pinnalliseksi, hartiat jännittyvät, kädet hikoavat. Englantilainen runoilija John Gay (1685-1732) käytti ilmaisua “cool as cucumber”,  olen kylmäpäinen kuin kurkku. Siihen meistä kukaan ei kykene, eikä onneksi tarvitsekaan. Tärkeintä on tietää, että tunteet vaikuttavat, mitä tapahtuu ja miten tunteisiin voi vaikuttaa.

On tunteita, joilla on suuri voima vastahankatilanteissa. Tässä muutama vastustusta voimistavaa tunnetta jotka johtajan olisi hyvä tunnistaa itsessään ja välttää niiden ruokkimista toisissa. 

Häpeä on musertava tunne siitä, että ei kelpaa. Ihminen tekee kaikkensa välttääkseen häpeän tunnetta. Siksi toisen kunnioittaminen keskustelussa on äärettömän tärkeää. Nöyryyttämällä, toisen heikkouksia paljastamalla ja pilkkaamalla johtaja varmasti saa suut tukittua. Poliittinen kielenkäyttö on valitettavan täynnä häpäisemistä.

Viha lopettaa järkevän ajattelun. Siihen liittyy usein myös vahva epäoikeudenmukaisuuden tunne. Järkevä argumentointi pysähtyy kuin seinään. Viha nostaa energiatasoa ja lisää riskinottohalua. Usein päällimmäiseksi tulee halu ratkaista asia tässä ja nyt. Viha lopettaa kriittisen ajattelun ja tekee johtajista tyhmiä. Vihainen johtaja ei ole viisas johtaja.

Suru on tunne, joka vääristää ajattelua. Surussa olemme normaalitilaa kriittisempiä järkiperusteiden suhteen ja pinnalla olevat tunteet saavat helposti vallan. 

Filosofi Immanuel Kant  uskoi 1700-luvun loppupuolella, että meistä jokainen kulkee elämänsä katsoen maailmaa omien vaaleapunaisten linssiensä lävitse. Nämä lasit ovat meidän oma mielemme. Ne ratkaisevat, miten koemme asiat ja antaa sen myötä asioille tietynlaiset muodot.  Kantin ajattelun ytimessä oli näkemys, että kellään ei ole suoraa yhteyttä sen näkemiseen, millainen maailma on. 

Vähän samanlaisten vaaleanpunaisten lasien kanssa kohtaamme toisemme. Jokaisella on oma tapansa nähdä maailma - ja velvollisuus myös ymmärtää se, että toiset näkevät asioita toisin. Politiikassa nämä erot korostuvat ja kyky nähdä yhteinen etu niiden ylitse on kullan arvoista. Yrityksille ja poliittisille toimijoille vastahankaviestintä on parhaimmillaan elintärkeää riskienhallintaa.

MARJA HEINONEN

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat